Historiaa: Rengas

Renkaan opettelu aloitettiin Pajulla alle vuotiaana olohuoneessamme (kuten niin moni muukin este) irtorenkaalla. Liitän tähän vielä videon kunhan saadaan se järkevään muotoon. Naksulla vahvistettiin ensin renkaan lähestymistä, sitten pään laittamista renkaan läpi kunnes viimein saatiin koko koira renkaan läpi. Tässä vaiheessa ei vielä tullut eteen suuria vastoinkäymisiä.

Rengas nostettiin heti ulkotreeneissä mini/medikorkeudelle, jotta Pajun ei ollut pakko kyyristyä rengasta suoritettaessa, vaan se pystyi astumaan siitä läpi. Tähän asti kaikki ok.

Mutta kun rengasta lähdettiin nostamaan, alkoivat vaikeudet. Pajulle tuli rimakauhu. Onneksi itsellämme on myös portaattomasti säädettävä rengas, ja sen avulla sentti kerrallaan nostettiin rengasta, laskettiin helpommaksi kun rimakauhu iski ja taas nostettiin... Kunnes tuo rengas oli oikealla korkeudella.

Mutta Paju ei yleistänytkään korkeutta kaikille renkaille, vaan kääntörenkaalla törmättiin taas ongelmiin, kuten myös seuran kentän renkailla. Palkkaa vaihdeltiin (lihapullaa, juustomakkaraa, juustoa, ulkofilettä, karvalelua, oikeaa karvaa ym.) ja silloin tällöin löydettiin juuri sillä hetkellä kelpaava palkka, jonka avulla saatiin koira renkaan läpi (kutsumalla).

Kotikentällä laitoin sitten säädettävän renkaan ja kääntörenkaan peräkkäin, ja niitä mentiin edestakaisin, palkka välissä ja sen jälkeen tehtiin niitä peräperää, palkka lensi aina viimeisen renkaan jälkeen eteenpäin. Kun tämä onnistui, siirryin seuran kentälle jossa sai laitettua kolme rengasta peräkkäin.

Joka kerta uuden renkaan tullessa eteen, jouduimme aloittamaan alusta. Eräskin Klag-yö on mennyt paikalliseen renkaaseen totutellessa (joo, kisaamaan piti tietysti lähteä ennenkuin esteetkään olivat hanskassa), eikä rengas ole vieläkään ihan vuorenvarma. Jos se on esimerkiksi omituisen näköinen ja hankalasti lähestyttävissä, Paju menee siitä mieluusti ohi.